Imperiumi
Noise

Noise

Orkestraalisten goottisinfonioiden luojien kärkinimi, itävaltalais-ranskalainen kvartetti ELEND ammentaa yli kymmenen vuoden kokemuksellaan ja jo kuudennella pitkäsoitollaan raivokkaan myrskyisen äänivalliviidakon yli 50 laulajan ja soittimen turvin. Viiden albumin konseptikokonaisuudesta on kysymys, ja nyt tässä järjestyksessään toisessa julkaistavassa levyssä yltyy meno paikoin hurjaakin hurjemmaksi eräänlaisessa stockhausenilaisessa goottiuniversumissa.

ELENDin musiikki on hyvin visuaalista, elokuvamaista, mutta samalla sekä klassisen että uuden musiikin ja elektronisen musiikin perinteitä kunnioittavaa. Verrattuna aikaisempaan tuotantoon, kuten esim. konseptilevysarjan pioneerilevyyn, Winds Devouring Meniin, tuntuu tällä levyltä siltä, että helvetin portteja kolkutellaan usean piirun verran ja sekasorto tulvii eetteriin. Koko levyn ajan vaanii riivattu tunnelma, josta on vaikea saada otetta. Multi- instrumentalistit Iskandar Hasnawi ja Renaud Tschirner ovat bändin aivot, joiden ideat sulautuvat monikerroksellisiksi, rajoja rikkoviksi kokonaisuuksiksi. Vokaaliosuudet tällä levyllä hoidetaan niin kerronnan, perinteisen yksinlaulun kuin moniosaisten kuoro-osuuksienkin ja performatiivisen kirkumisen kautta.

Levy toiminee parhaiten juuri yhtenä osana viisiosaista kokonaisuutta. Jälleen kerran on aivan turhaa analysoida kappaleita yksittäisesti. Levy on ehta kokonaisuus, sinkkubiisejä on tämän tyyppisistä tuotoksista turha etsiä. Yksittäisenä levynä sitä on vaikea suositella jokapäiväiseen kuunteluun, vaan käyttöominaisuudet tulevat parhaiten esiin jonkinlaisen muun taidemuodon, kuten näyttelyn tai visuaalisen esityksen, vaikkapa tanssin säestäjänä. Tummaa ja tukahduttavaa sinfoniaa, kuten orkesteri sen itse sanoo. Siinäpä se, paikkansa on silläkin musiikinlajilla, toisinaan.

Arvosana: 4/5